Teksti: Ville Hyvönen, editointi: Aapeli Nevala, kuvat: Petteri Mäntymaa/Aapeli Nevala

Moodin jo ensimmäisellä kerralla perinteisen maastanostokilpailun etukäteen suurin jännitysmomentti liittyi osallistujien määrään: kova uhoaminen on jatkunut jo viikkoja, ja kisaan on ilmoittautunut niin entisiä painnonnostomestareita kuin yli 200 kilon vetäjiäkin.

Suuri pettymys koettiin jo kisapäivää edeltävänä päivänä, kun “paljon lähempänä kahta sataa kuin sataa” oleva Savi Virolainen totesi lineaaristen mallien laskareissa saikkosmaisen lakonisesti jättävänsä kilpailun väliin, jotta “muillakin olisi mahdollisuuksia”. Suomen tiettävästi ainoan aikasarja-analyysiä harrastavan rekkakuskin todellinen tuloskunto jää siten arvoitukseksi, mutta vahvan oloisen jässikän ulkomuoto ei anna perusteita epäillä kovia puheita.

Toinen ankara isku on kilpailun mustaksi hevoseksi ounastellun Kusti Skyténin odottamaton poisjäänti. Moodin ainoan painonnostotaustaisen nostajan hiljainen myhäily tuloskuntoa kysyttäessä antoi perusteita olettaa huimia lukemia kisapäivänä. Ehkä Moodin fuksiaisissa 2016 esitellyt painitrikoot ovat käyneet pieniksi?

Illan neitimäisimmästä suorituksesta vastasi kuitenkin vahvana punnertajana ja kovana suunsoittajana tunnettu reservin vänrikki Patrik Lauha, jonka ehdottomasta vaatimuksesta penkki otettiin mukaan Moodin voimailubiathlonin kakkoslajiksi: kilpailupäivän aamuna Lauha ilmoittaa jättävänsä kilpailun väliin vedoten kivuliaisiin peräpukamiin, jotka “estävät täysipainoisen suorituksen penkkipunnerruksessa ja saattavat luiskahtaa ulos väärällä hetkellä”.

Penkkipunnerruksen lisääminen ohjelmaan oli jo sinänsä kyseenalaista, sillä kilpailun filosofiset alkujuuret olivat puhtaasi ”pelkkä mave” -ideologiasta, joka syntyi tulkitsemalla sopivasti väärin Nassim Talebin legendaarista Medium-blogikirjoitusta The IYI.

”Intellectual yet idiot mistakes absence of evidence for evidence of absence, – –, subscribes for New Yorker, – – , uses statistics without knowing how they are derived, – – but a lot easier marker: doesn’t deadlift”.

Tyyppiarvon urheilutoimituksen tavoittaman nimettömänä pysyttelevän Lauhan lähipiiriläisen mukaan poisjäännin taustalla ovat myös heikot raudat penkkipunnerruksen viimeistelyharjoituksissa yhdistettynä huhuihin kovimman kilpakumppani Hyvösen odotettua kovemmasta penkkikunnosta.

Lopulta Unisport Areenalle saapuu kamppailemaan himotusta Nassim Nicholas Taleb -trophysta vain kolme karpaasia: Petteri Mäntymaa, Aapeli Nevala, ja Ville Hyvönen. Kilpailusta on kuitenkin luvassa erittäin jännittävä, sillä kaikkien kolmen viimeistelyharjoitukset lupaavat 160-170 kilon kilpailutulosta.

Kilpailun niukka ennakkosuosikki on koripallotaustainen ja satakiloinen Nevala, jonka kolme kuukautta kestävä minimalistisen tehokas harjoitusjakso on koostunut käytännössä pelkistä kerran viikossa tehdyistä maksimiykkösistä maastanostossa.

Toinen voimailuasiantuntijoiden tarkkaan seuraama nimi on Etelä-Suomen ehkä epäonnistuneimmin nimetyn jalkapallojoukkueen Kermaan [sic] kovaotteinen keskikenttäpelaaja Ville Hyvönen, jonka arveltiin kompensoivan pienempää kokoaan toisaalta tasapainoisella ja onnistuneella harjoituskaudella, toisaalta silkalla kiukulla ja kahvin sekaan heitetyllä kreatiinilla.

Mustana hevosena kilpailuun lähtee komean kisaparran kasvattanut muksujudoka Petteri Mäntymaa, jonka harjoitusraudat ovat omien puheiden mukaan varsin kovia, mutta salaisesta Jigorō Kanōn opein vedetystä harjoitusjaksosta johtuen miehen todellinen tuloskunto on arvoitus.

Pikaisen sääntöpalaverin ja kevyen lämmittelyn jälkeen päästään tositoimiin: kaikki kolme nostajaa ovat valinneet aloituspainonsa maltillisesti: Hyvösen 150, Mäntymaan 155 ja Nevalan 160 nousevatkin höyhenkeveästi.

Toisen kierroksen aloittaa Nevala, jonka nosto 165 kilosta vaikuttaa “sopivan haastavalta”. Kuitenkin yli satakiloisen jätin loppuojennus on komeaa katseltavaa tynnyrimäisen rintakehän jännittyessä äärimmilleen.

Hyvösen kakkosnosto 160 kiloa tulee ylös melkoisen vääntämisen jälkeen, ja Mäntymaa ottaa saman raudan myös “pitkän kaavan kautta”.

Ennen kolmatta ja viimeistä nostokierrosta kilpailijat vetäytyvät pitämään taktiikkapalaveria valmentajiensa kanssa, ja suunnittelemaan viimeistä ja ratkaisevaa korotusta. Viimeisen kierroksen nostot tulee siis päättää etukäteen ennen kierroksen alkua, mikä avaa mahdollisuuksia taktikoinnille. Tasatilanteessa puntari ratkaisee, eli kevyempi nostaja voittaa. Mäntymaan ja Hyvösen sekä ruumiin- että maastanostopainot ovat huomattavan lähellä toisiaan, joten on mahdollista, että kilpailun voitto ratkaistaisiin vaa’alla, eikä nostolavalla. Maksaisiko Hyvösen penkkipunnerrusta varten sipsien ja hartsportin avulla hankkima nestepöhö tai Mäntymaan liian agressiivisesti kasvattama kisaparta ratkaisevat grammat?

Mäntymaa huolehtii myös, että tapahtuuhan mahdollinen punnitus ilman vaatteita. Ilman muuta…

Lopulta on aika lukea äänen viimeiset korotukset: Hyvönen 165, Mäntymaa 167.5, ja Nevala peräti 172.5. Kaikki on siis täysin auki ennen viimeistä nostokierrosta: Jos Nevala nostaa hurjan lopetusrautansa, hän on varma voittaja. Jos taas Nevala epäonnistuu, mutta Mäntymaa onnistuu, hän vie kilpailun. Sen sijaan jos Hyvönen nostaa 165, ja sekä Nevala että Mäntymaa epäonnistuvat suorituksisaan, hän päätyy tasatulokseen Nevalan kanssa, ja vie kevyempänä nostajana Nassim Nicholas Taleb -trophyn ja Survon käyttäjäyhdistyksen sponsoroiman 10 000 euron bonusshekin.

Hyvösen kovin puhti on kuitenkin käytetty toiseen nostoon, ja 165 kiloa ei hievahda milliäkään lattiasta. Ehkä kovana kilpailijana tunnetun Hyvösen luonne sopii sittenkin paremmin kestävyyslajeihin?

Sen sijaan Mäntymaa osoittaa rautaisen luontonsa ja kiskoo pelkällä raivolla jo toivottomalta näyttävän nostonsa yläasentoon. Tuomari näyttää ‘alas’-merkin 5 sekuntia kestäneen noston jälkeen, ja Mäntymaa vajoaa polvilleen. Vanha judoka väittää kunnoittaneensa tatamia (= Unisportin hieman vinossa olevaa kumimattoa), mutta sivustakatsojan silmiin näyttää hieman siltä kuin miehen jalat olisivat pettäneet alta… Komea taisteluvoitto joka tapauksessa.

Kilpailu huipentuu Nevalan viimeiseen nostoon. Tyylilleen uskollisena vanha Ilta-Sanomien urheilutoimittaja “keskittyy” ennen suoritustaan raportoimalla väliaikatietoja Moodin Palloseuran WhatsApp-ryhmään.

Kun Nevala lopulta astelee nostolavalle, koko Unisportin salin valtaa syvä hiljaisuus kaikkien keskittyessä hartaasti seuraamaan ratkaisevaa nostoa. Porilainen karpaasi ponnistaa voimansa äärimmilleen, mutta kuten Hyvösellä, tanko pysyy liimattuna lattiaan. Siten vuoden 2017 Nassim Nicholas Taleb trophyn vie yllättäjä Petteri Mäntymaa vie varsin kovalla tuloksella 167.5 kiloa.

Illan (Hyvösen) subjektiivinen huipennus penkkipunnerrus oli vielä jäljellä, mutta Lauhan häpeällinen poisjäänti latisti tunnelman. Kilpailuun oli etukäteen ladattu (kuka oli, kuka ei) huikeat odotukset Tilastosonnien mittelönä: kahden poikkeuksellisen komean ulkonäön ja yli sadan kilon penkkituloksen omaavan alfa-uroksen kamppailun odotettiin ratkaisevan koiralauman (= Moodin Palloseura) johtajauroksen paikan seuraavaksi vuodeksi.

Mäntymaa ja Nevala ovat ns. not-an-IYI-henkilöitä, ja keskittyivät harjoituskaudellaan olennaisiin asioihin, ja varsinkin Nevalan suhtautuminen tähän Suomen kansallisurheilulajiin on suorastaan aggressiivisen välinpitämätöntä.

Kilpailun luonne tiivistyikin lausahduksiin ”nostetaanks me nyt muka oikeesti myös tää penkki?” ja ”mä oon saatana treenannu tähän koko kevään”.

Kun Mäntymaa (80kg) ja Nevala (XX* kg) olivat hoitaneet oman penkkipunnertelunsa alta, pääsi Hyvönen aloittamaan oman testontuoksuisen taistelunsa Lauhan huhuttua 105 kilon ennätystä vastaan.

Kahdella ensimmäisellä Hyvönen nosti varmasti 95 ja 100 kiloa. Kolmannella nostollaan jopa pelottavan aggressiivisesti valmistautunut Hyvönen ”hiljensi hanhinaamat” pukkaamalla komeat 105 kiloa.

Sellainen oli Moodin maastavetokilpailu. Seuraavana vuonna kilpaillaan alustavien spekulaatioiden mukaan kolmen lajin (kyykky, penkkipunnerrus, maastaveto) yhteistuloksessa.

*Nevalan penkkiraudat sensuroitu hienotunteisuussyistä.