Tyyppiarvo selvitti: Mitä jos kaikki äänestäisivät kuntavaaleissa?

Patrik Lauha, Topi Halme & Tuukka Kangas

Sunnuntaina 9.4. Suomessa äänestettiin kuntavaaleissa, joista oli povattu tasaisinta vaalia aikoihin. Lopputulokset ovat olleet selvillä nyt viikon ajan: Kokoomus oli suurin puolue niin Helsingissä kuin koko maassakin ja vaalien suurimmaksi voittajaksi nousi Vihreät. Suurin ääniharava oli Kokoomuksen Jan Vapaavuori, joka keräsi hurjan 29 547 äänen potin.

Helsingin äänestysprosentti oli 61,6%, mikä on muutaman prosenttiyksikön verran koko maan lukua korkeampi. Alhainen äänestysprosentti on jo pitkään huolestuttanut politiikan tutkijoita ja sen ajatellaan heikentävän demokratian toimivuutta.

Alueiden väliset erot äänestysaktiivisuudessa voivat olla hyvinkin suuria. Esimerkiksi Helsingissä Kontulan C-alueella äänestysprosentti oli vain 41%, kun taas Paloheinässä äänestäneiden osuus oli 81%.

Tyyppiarvo päätti pureutua tarkemmin Helsingin alueiden äänestysaktiivisuuteen. Halusimme selvittää, voiko alueen äänestysaktiivisuuden perusteella päätellä jotain alueen äänten jakautumisesta ja asukkaiden puoluekannasta.

Äänestysaktiivisuus selittää konservatiivipuolueiden kannatusta - mutta ei liberaalipuolueiden

Tyyppiarvon tutkimuksessa selvisi, että alueen äänestysprosentilla on vahva yhteys joidenkin puolueiden kannatukseen. Selkein vaikutus äänestysaktiivisuudella on konservatiivisten ns. "kansanpuolueiden" kannatukseen. Näiden puolueiden kannatus on suurinta alueilla, joiden äänestysprosentti on alhainen ja kannatus laskee tasaisesti alueen äänestysprosentin noustessa.

Esimerkiksi SDP:n ja Perussuomalaisten kannatusluvuilla on negatiivinen yhteys alueen äänestysaktiivisuuden kanssa. Sen sijaan Kokoomuksen menestys on yhteydessä korkeampaan äänestysaktiivisuuteen.

Hajontakuvia puolueiden kannatuksen ja äänestysaktiivisuuden yhteydestä. Mitä lähempänä keskellä kulkevaa viivaa eli korrelaatiosuoraa pisteet ovat, sitä vahvemmin äänestysaktiivisuus on yhteydessä puolueen kannatukseen alueella. SDP:n ja Perussuomalaisten kuvissa havainnot kulkevat melko tarkasti korrelaatiosuoran yhteydessä. Kokoomuksen kohdalla kuvassa alaoikealla oleva hajanainen pisterypäs kääntää korrelaatiosuoraa loivemmaksi ja laskee myös Kokoomuksen korrelaatiokerrointa (katso alla). Ryppääseen kuuluu alueita, joiden äänestysaktiivisuus on hyvinkin korkea, mutta joilla Kokoomuksen kannatus on vähäistä. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Käpylä, Vallila ja Kallio.

Laskimme kullekin puolueelle korrelaatiokertoimen, joka kuvaa sitä, miten voimakas lineaarinen riippuvuus puolueen kannatusluvun ja alueellisen äänestysprosentin välillä on. Lineaarinen yhteys on sitä voimakkaampi, mitä enemmän korrelaatiokerroin poikkeaa nollasta. Arvo 1 tai -1 tarkoittaisi täydellistä lineaarista riippuvuutta.

Puolue Puolueen kannatuksen ja alueellisen äänestysprosentin välinen korrelaatiokerroin
SDP -0,81
Perussuomalaiset -0,81
Kristillisdemokraatit -0,75
Kokoomus 0,66
RKP 0,46
Vihreät 0,38
Vasemmisto -0,37
Keskusta -0,24

Taulukosta on nähtävissä kaksi asiaa. Ensiksi: koulutetumpien äänestäjien puolueiksi mielletyillä puolueilla korrelaatiokerroin on positiivinen, kun taas vähemmän koulutettujen äänestäjien puolueiksi mielletyillä puolueilla kerroin on negatiivinen. Toiseksi: konservatiivisten puolueiden kannatus korreloi voimakkaammin alueen äänestysaktiivisuuden kanssa, kuin liberaalimmilla puolueilla.

Vaikuttaisi siltä, että puolueilla, joiden kannattajajoukon uskotaan yleisesti olevan korkeasti koulutettua ja mahdollisesti hyvin toimeentulevaa, kannatus korreloi positiivisesti äänestysaktiivisuuden kanssa. Toisin sanoen näiden puolueiden (KOK, RKP, VIHR) kannatus kasvaa alueen äänestysprosentin kasvamisen myötä.

Matalammin koulutettujen äänestäjien ja ns. "tavalliseen kansaan" vetoavien puolueiden kannatuksella ja äänestysprosentilla sen sijaan on negatiivinen korrelaatio. Tyyppiarvon tutkimus tukisi näin ollen yleisiä käsityksiä, joiden mukaan korkeakoulutetut ja hyvin toimeentulevat ovat hanakampia äänestämään kuin matalamman toimeentulon ja koulutuksen omaavat ihmiset.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että korrelaatiokerroin on suurin konservatiivisilla puolueilla, joiden kannattajajoukko mielletään hyvin homogeeniseksi tai samaan sosioekonomiseen luokkaan kuuluvaksi. Esimerkiksi SDP:llä, Perussuomalaisilla ja Kristillisdemokraateilla korrelaatiokerroin on -0,8 kieppeillä, mikä tarkoittaa vahvaa lineaarisesta yhteyttä. Konservatiivisten puolueiden alueellinen kannatus on siis hyvinkin riippuvaista alueen yleisestä äänestysaktiivisuudesta.

Liberaalimmiksi mielletyillä puolueilla vastaavaa yhteyttä alueellisen äänestysaktiivisuuden ja suosion välillä ei yhtä selvästi näy. Listan häntäpäässä olevat Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP ovat kaikki arvoiltaan aiemmin mainittuja puolueita liberaalimpia. Näiden puolueiden kertoimet keskittyvät ±0,4 tienoille, minkä perusteella ei voida yhtä selvästi päätellä puolueiden kannatuksen riippuvan äänestysaktiivisuudesta.

Liberaalien puolueiden aluekohtaisissa äänimäärissä on toki eroja, mutta ne eivät selity alueen äänestysaktiivisuudella. Esimerkiksi SDP:n tapaan vasemmistoon kuuluvan Vasemmistoliiton olisi voinut kuvitella menestyvän parhaiten työväenluokan alueiksi mielletyillä matalan äänestysaktiivisuuden alueilla. Kuitenkin Vasemmistoliittoa äänestettiin erityisen paljon Kallion, Alppilan ja Vallilan kaltaisilla alueilla, joissa äänestysaktiivisuus oli suhteellisen korkea ja asumisen hinta Helsingin keskiarvoa hieman korkeampi.

Poikkeuksen muodostaa Keskusta, jota ei pidetä erityisen liberaalina puolueena, mutta joka kuitenkin sijoittuu taulukon pohjalle -0,24 kertoimellaan. Keskustan äänestäjien ei myöskään ajatella olevan erityisen matalasti koulutettuja, mutta puolueen kerroin oli silti negatiivinen. Keskustan tilannetta selittää kuitenkin ilmeisesti se, että puolueen pääkohderyhmään kuuluvat äänestäjät asuvat maaseudulla ja puolue on näin ollen Helsingissä melko marginaalinen. Keskustaa saatetaan Helsingissä äänestää hyvin erilaisista syistä, eikä puolueen kannattajilla välttämättä ole selkeää aluesidonnaista yhdistävää tekijää tai yhteistä sosioekonomista asemaa.

Entä jos kaikki äänestäisivät?

Looginen jatkokysymys on, mitä tapahtuisi, jos kaikki äänioikeutetut käyttäisivät valtaansa. Tämän selvittämiseksi laskimme, mikä vaalien lopputulos olisi ollut, jos jokaisen alueen äänestysprosentti olisi ollut täysi sata olettaen, että alueen äänet jakautuisivat samoin kuin nyt toteutuneessa tilanteessa.

Oletus ei varmastikaan pidä täysin paikkaansa, sillä syitä äänestämättömyyteen on monia, eikä äänestämättä jättäneiden mahdollisia puoluekantoja voi välttämättä suoraan päätellä pelkästään asuinalueen perusteella. Laskelman lopputulosta ei siis voi sellaisenaan pitää täysin luotettavana, mutta se antaa kuitenkin hyvää osviittaa siitä, mihin suuntaan vaalitulos voisi muuttua, jos äänestysprosentti kasvaisi.

Aikaisempien tulosten perusteella voisi ajatella, että alhaisten äänestysprosenttien alueilla menestyvien puolueiden tulos paranisi selkeästi. Vaikuttaisi uskottavalta, että esimerkiksi SDP ja Perussuomalaiset saisivat nykyistä enemmän valtuustopaikkoja Kokoomuksen kustannuksella. Hieman yllättäen selvisi, että näin ei kuitenkaan ole. Valtuustopaikkojen jakautumisessa puolueiden kesken tapahtuisi ainoastaan yksi muutos: Kokoomus menettäisi yhden valtuustopaikoistaan SDP:lle.

Puolueiden sisällä sen sijaan tapahtuisi enemmän muutoksia. Kokoomuksen Ted Apter ja Tapio Klemetti menettäisivät paikkansa ja heidän tilalleen nousisi Timo Raittinen. Vihreiden Kati Juva ja Hannu Oskala menettäisivät paikkansa Satu Silvolle ja Tuomas Rantaselle. SDP:n Reijo Vuorento jäisi valtuustosta pois ja tilalle nousisivat Tuomas Wahlgren ja Maija Anttila. Vasemmistoliiton Anna Vuorjoen sijaan valtuustoon pääsisi Zahra Abdulla.

Helsingin kaupunginvaltuuston toteutunut paikkajako ja paikkajako, jos kaikki äänioikeutetut olisivat äänestäneet. Puolueiden kesken tapahtuisi ainoastaan yksi muutos: Kokoomus menettäisi yhden valtuustopaikoistaan SDP:lle. 85 valtuutetusta kuusi vaihtuisi. Vaihtuneet valtuutetut on merkitty oranssilla taustalla.

Suurin häviäjä olisi odotetusti Kokoomus, joka menettäisi kannatuksestaan 1,2 prosenttiyksikköä ja suhteellisesti kannatus laskisi 4,3 prosenttia. Niin ikään RKP:n kannatus laskisi 4,5 prosenttia. Suurimpia voittajia olisivat Perussuomalaiset, Kristillisdemokraatit ja SDP, joiden kannatus nousisi suhteellisesti 5,5-6,5%.

Joidenkin pienempien puolueiden ja ehdokaslistojen kannatuksissa tapahtuisi vielä suurempiakin suhteellisia muutoksia. Kaikkia muutoksia pääsee tarkastelemaan lähemmin oheisesta tiedostosta: Kuntavaalit 2017 data.

Yhteenvetona Tyyppiarvon selvityksen perusteella voisi päätellä, että alueellinen äänestysaktiivisuus selittää hyvin konservatiivisten puolueiden kannatusta. Yleisesti vallitsevien oletusten mukaisesti korkeakoulutetut ja hyvin toimeentulevat vaikuttaisivat äänestävän aktiivisemmin kuin matalammin koulutetut tai heikommassa sosiaalisessa asemassa olevat. Tämän seurauksena porvaripuolue Kokoomus menestyy hyvin korkean äänestysaktiivisuuden alueilla ja vastaavasti SDP, Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit niillä alueilla, joiden äänestysprosentti on matala. Liberaalipuolueilla vastaavia päätelmiä ei voi äänestysaktiivisuuden perusteella tehdä.

Tyyppiarvon leikkimielisen laskelman mukaan korkeampi äänestysaktiivisuus ei juurikaan vaikuttaisi vaalitulokseen. Tämä sotii jonkin verran yleistä yksilön äänestämisen tärkeyttä korostavaa ilmapiiriä vastaan. Laskelmassa oiotaan kuitenkin melkoisesti mutkia suoriksi, joten lienee varminta todeta, että todellinen sataprosenttinen äänestystulos saataisiin parhaiten selville, jos kaikki todella äänestäisivät.

 

Lähteet ja kiitokset:

Tyyppiarvon toimitus kiittää entistä tilastotieteen opiskelijaa ja Moodi ry:n jäsentä Jussi Tervolaa hyvästä juttuideasta.

Käytetty data on peräisin Tilastokeskukselta, sekä Ylen ja HS:n tulospalveluista. Laskelma perustuu alkuperäiseen vaalitulokseen ennen uusintalaskentaa.

Tilastokeskus

Yle

HS

17.4.2017 21:47 : Juttua muokattu. Tyyppiarvon käyttämässä datassa oli virhe, minkä takia jutussa väitettiin alunperin, että SDP:ltä putoaisi lisäksi Heta Warto-Tillander ja hänen tilalleen nousisi Sinikka Vepsä. Todellisuudessa Vepsä pääsi alunperinkin valtuustoon toisin kuin Warto-Tillander.

 

Jätä eka kommentti!

Kommentoi

Älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*