Tyyppiarvo selvitti: Onko ylipaino ylivoimaa?

Paavo Ylipaino HCK:n riveissä ottelussa Vaasan Sportia vastaan 13.10.2012. Kuva: Kristian Salminen, kristian.salminen@jatkoaika.com

Patrik Lauha & Joni Oksanen

"Paino on voimaa ja ylipaino on ylivoimaa", kuuluu tuttu sanonta. Väitteen todenmukaisuutta ei kuitenkaan tiettävästi ole aiemmin kyseenalaistettu tai tieteellisesti arvioitu.

Tyyppiarvon jääkiekkotoimitus päätti ylipainoisen päätoimittajan Aapeli Nevalan (BMI 25,8) kehotuksesta tarttua haasteeseen ja tutkia jääkiekkoliiga NHL:n kauden 2015-2016 tilastojen avulla, onko ylipaino todella ylivoimaa. Lätkätoimituksen ylipainoinen data-analyytikko Joni Oksanen (BMI 27,2) ja normaalipainoinen kynäniekka Patrik Lauha (BMI 24,4) pureutuivat syvälle tilastoihin ja kaivoivat esille yksiselitteisen selkeät tulokset: ylipaino ei ole ylivoimaa, vaan pikemminkin alivoimaa.

Ylipaino ei ole ylivoimaa

Huomiota herättävää on, että tilastoissa mukana olleista pelaajista jopa 778 / 898 eli 87% oli ylipainoisia. Tämä johtuu siitä, että jääkiekkoilijoilta vaaditaan lihaksikasta ruumiinrakennetta, joka vääristää painoindeksiä ylöspäin. Koko NHL:n suurin painoindeksi löytyy Toronto Maple Leafsin järkälemäiseltä puolustajalta Roman Polákilta. Miehen BMI* on kunnioitettavat 32,1, mikä tarkoittaa merkittävää ylipainoa.

Luonnollinen tapa tutkia ylipainon ylivoimaisuutta on verrata pelaajien BMI:a tehoihin ylivoimatilanteissa (omalla joukkueella enemmän pelaajia kentällä kuin vastustajalla). Päätimmekin lähestyä ongelmaa tutkimalla, korreloiko pelaajan BMI erilaisten ylivoimalukujen kanssa.

Ylipaino ei olekaan ylivoimaa.
Ylipaino ei olekaan ylivoimaa. Kuva: Toni Jaconelli

NHL:n tilastoista löytyy jokaista pelaajaa kohti lukemat aina ylivoimalla vastaanotetuista taklauksista ylivoiman laukaisuprosenttiin asti. Edellä mainittujen lukujen lisäksi tutkimme muun muassa ylivoimapisteitä, ylivoima-aikaa, ylivoimatehokkuutta ja kiekonmenetyksiä sekä -riistoja ylivoimalla.

Laskimme kullekin luvulle korrelaatiokertoimen, joka kuvaa sitä, miten voimakas lineaarinen riippuvuus pelaajan BMI:n ja kyseisen tilaston välillä on. Hieman yksinkertaistaen, mitä enemmän kerroin poikkeaa nollasta, sitä voimakkaampi (lineaarinen) yhteys painoindeksillä on kyseiseen tilastoon. Arvo 1 tai -1 tarkottaa täydellistä lineaarista riippuvuutta.

Pelaajien BMI ei kuitenkaan korreloinut merkitsevästi yhdenkään ylivoimatilaston kanssa.

Korrelaatiokerroin BMI:n ja ylivoimatilastojen välillä oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta pienempi kuin 0,08, mikä tarkoittaa että pelaajan painoindeksi ja suoritukset ylivoimalla ovat korrelaatiotarkastelun perusteella käytännössä täysin riippumattomia toisistaan. Ainoan poikkeuksen muodostanut muuttuja oli ylivoimalla annetut taklaukset, jonka korrelaatiokertoimeksi saatiin 0,145.

On siis mahdollista, että painoindeksin kasvulla on hienoinen positiivinen vaikutus siihen, kuinka paljon pelaaja taklaa ylivoimalla. Kuitenkin on syytä muistaa, että vaikka luku 0,145 on huomattavasti muita laskemiamme kertoimia suurempi, kertoo sekin vain hyvin heikosta korrelaatiosta. Voidaan siis sanoa, että pelaajan painoindeksillä ei ole lineaarista yhteyttä hänen ylivoimapelaamiseensa.

ab
Hajontakuvio painoindeksin vaikutuksesta pelaajan "ylivoima-asteeseen". Ylivoima-aste on laskettu ylivoimalla tehtyjen pisteiden, pelatun ylivoima-ajan ja ylivoimatehokkuuden perusteella. Pisteiden hajanaisuus viittaa siihen, että painoindeksin ja ylivoima-asteen välillä ei ole juurikaan riippuvuutta. Otoksessa ovat mukana vain ylivoimaa pelanneet pelaajat. Punainen viiva kuvaa ylipainon rajaa.

Epälineaarinen yhteys on kuitenkin mahdollinen: ylipainon lisääntymisestä voi olla etua johonkin pisteeseen asti ja sitten taas haittaa. Esimerkiksi tilanne, jossa ylipainoiset pelaajat tekevät enemmän ylivoimamaaleja kuin normaalipainoiset, mutta maalien määrä ei jonkin rajan jälkeen lisäänny ylipainon kasvamisen myötä, ei välttämättä olisi selkeästi näkynyt korrelaatiokertoimissa.

Lineaarisen riippuvuuden lisäksi tutkimmekin karkeammin, onko ylipainoisten ja normaalipainoisten pelaajien ryhmien ylivoimasuorituksissa eroja.

Kuten oheisesta taulukosta näkyy, ei ylipainoisten ja normaalipainoisten pelaajien keskiarvoisissa ylivoimatehoissa kuitenkaan ole juurikaan eroja. Pistekeskiarvot on laskettu vain ylivoimaa pelanneille pelaajille ja keskimääräinen peliaika kaikkia pelaajia kohden.

Ylipainoiset Normaalipainoiset
Pisteet ylivoimalla keskimäärin 4,94 5,26
Maalit ylivoimalla keskim. 1,69 1,95
Syöttöpisteet ylivoimalla keskim. 3,26 3,30
Peliaika ylivoimalla keskim. (kaikki pelaajat) 4253 4367

Ylipaino onkin alivoimaa?

Kun oli saatu selville, että ylipainoiset pelaajat eivät suinkaan ole ylivoimaisempia, käänsimme tutkimusasetelman päälaelleen ja tutkimme, onko ylipaino sittenkin alivoimaa, eli onko ylipainolla yhteys pelaajan suorituksiin alivoimatilanteessa. Yllättäen saimme selville, että näin todellakin on!

Ylivoimatilastojen tapaan, myöskään alivoimatilastoissa ei esiintynyt vahvaa lineaarista riippuvuutta pelaajan painoindeksin ja alivoimasuoritusten välillä. Kuten aiemmin todettiin, tämä ei kuitenkaan vielä todista sitä, että ylipainoiset pelaajat eivät olisi normaalipainoisia "alivoimaisempia".

Painoindeksin vaikutus pelaajan peliaikaan alivoimalla. Punainen viiva kuvaa ylipainon rajaa.
Painoindeksin vaikutus pelaajan peliaikaan alivoimalla. Punainen viiva kuvaa ylipainon rajaa.

Korrelaatiokerroin mittaa lineaarisen yhteyden vahvuutta, mutta vahvatkaan epälineaariset yhteydet eivät välttämättä näy suurina korrelaatiolukuina. Tämä käy hyvin ilmi yllä olevasta kuvasta, joka havainnollistaa BMI:n ja pelaajan alivoima-ajan välistä riippuvuutta. Korrelaatiokerroin on vain 0,07,  mutta kun pelaajat luokiteltiin erikseen ylipainoisiin ja normaalipainoisiin, on tulos selvä: ylipainoisiin pelaajiin luotetaan alivoimalla huomattavasti enemmän kuin normaalipainoisiin (kuva alla).

 

Peliajat
Ylipainoisten ja normaalipainoisten pelaajien kauden keskimääräinen alivoima-aika sekä keskimääräinen av-aika yhtä alivoimalla päästettyä maalia kohden. Av-aika on laskettu kaikille pelaajille ja av-aika päästettyä maalia kohden vain alivoimaa pelanneille pelaajille.

Siinä missä ylipainoinen pelaaja pelasi kauden aikana keskimäärin 3529 sekuntia alivoimaa, oli normaalipainoisten pelaajien keskiarvo vain 2517 sekuntia.

Vastaavat tai vielä poikkeavammat havainnot olisivat äärimmäisen epätodennäköisiä jos normaalipainoiset ja ylipainoiset pelaajat pelaisivat todellisuudessa odotusarvoisesti saman verran alivoimaminuutteja. Itseasiassa tämä todennäköisyys on vain 0,0039 (Studentin t-testi). Havaittu ero on siis tilastollisesti merkitsevä.

Kannattaako ylipainoisille pelaajille sitten antaa enemmän alivoima-aikaa? Aineiston perusteella tämä on hyvinkin mahdollista. Tilastot nimittäin viittaavat siihen, että ylipainoiset pelaajat saattavat pelata keskimäärin parempaa alivoimaa kuin normaalipainoiset. Laskimme kullekin pelaajalle luvun, joka kuvaa pelaajan pelaamaa alivoima-aikaa päästettyä alivoimamaalia kohden pelaajan ollessa jäällä. Ylipainoiset pelaajat pelaavat keskimäärin 622 sekuntia - eli hieman yli 10 minuuttia - alivoimaa, ennen kuin oma joukkue päästää maalin. Vastaava luku normaalipainoisilla on 593 sekuntia. Tämä ero ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevä.

Koska Tyyppiarvon jääkiekkotoimituksen pelikokemus rajoittuu pihapelien hallintaan yläasteikäisenä ja MM-finaalien -95 ja -11 nauhoitusten omistamiseen VHS-kasetilla, päätimme vielä kysyä asiaa mieheltä, joka todella tietää mistä puhuu.

Vammalasta kotoisin oleva Paavo Ylipaino on käynyt läpi HPK:n juniorimyllyn ja miehellä on vyöllään yli 200 ottelua Suomen toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Mestiksestä. Nykyään K-Vantaata edustavan puolustajan antama arvio tukee Tyyppiarvon saamia tutkimustuloksia.

Paavo Ylipaino, onko ylipaino ylivoimaa?

- Kyllä mä ainakin henkilökohtaisesti toivoisin, että olisi, mutta välillä tuntuu ettei se ole.

Oletko itse enemmän yv- vai av-pelaaja ja mitkä ovat vahvuutesi siinä?

- Kyllä mä oon itte enemmän ehkä rutinoitunut tonne alivoimapuolelle, että ei riitä kädet ylivoimaan niin hyvin. [Olen] perinteinen puolustava puolustaja ja puolustuspeli on enemmän vahvuus kuin hyökkäyspelaaminen.

Mitä ominaisuuksia hyvältä yv- ja av-pelaajalta vaaditaan?

- Yv-pelaajien pitää olla taitavampia vähän joka osa-alueella. Av-pelaaja ehkä vähän enemmän blokkaa laukauksia ja on vähän puolustavampi ajatusmalli pelaamisessa.

Tutkimuksemme viittaa siihen, että ylipaino olisi ennemminkin alivoimaa kuin ylivoimaa. Mitä mieltä olet tästä? 

- Joo no tarttee sanoa, että kyllä on sitten sukunimi mulle ainakin osunut.

Paavo Ylipaino pitää itseään enemmän alivoima- kuin ylivoimapelaajana.
Paavo Ylipaino pitää itseään enemmän alivoima- kuin ylivoimapelaajana. Kuva: Toni Jaconelli

Yhteenveto

Kun tarkastellaan tuloksia, voidaan todeta, että myytti, jonka mukaan ylipaino olisi ylivoimaa, on yksiselitteisesti murrettu.

Sen sijaan todisteet puhuvat sen puolesta, että ylipaino olisi alivoimaa. Ylipainoisten ja normaalipainoisten pelaajien keskimäärin pelaamien alivoimaminuuttien välillä on huima 40 prosentin ero ja aineiston perusteella on mahdollista, että ylipainoiset pelaajat tappavat jäähyjä jopa normaalipainoisia kollegoitaan tehokkaammin.

Näin ollen voidaan tuttu sanonta muuttaa muotoon:

Paino on voimaa ja ylipaino on alivoimaa.

 

*Huomioita BMI:stä

Perinteinen painoindeksi (BMI = Body Mass Index) ei ole virheetön tapa mitata sitä, onko ihmisen paino terveellisten rajojen sisällä. BMI:tä on kritisoitu muun muassa siitä, että se on epäreilu miehiä ja pitkiä ihmisiä kohtaan. Perusteena on käytetty esimerkiksi sitä, että BMI perustuu pituuden neliöön, mutta ihmiset eivät ole kaksiulotteisia kappaleita. Menetelmä on kuitenkin yleisesti käytössä oleva tapa mitata ylipainoa, ja siksi Tyyppiarvo päätyi analyysissään määrittelemään ylipainon perinteisen BMI-asteikon mukaan, jolloin indeksi 25 on ylipainon raja ja 30 merkittävän lihavuuden raja.

Jätä eka kommentti!

Kommentoi

Älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*