Työelämäblogi: Maiju Pankakoski sai nuoruuden epävarmuuden hallintaan

Maiju Pankakoski valmistui vuonna 2011 Valtiotieteellisestä tiedekunnasta pääaineenaan tilastotiede. Hän työskentelee tällä hetkellä Suomen Syöpärekisterin Joukkotarkarkastusrekisterissä ja tekee väitöskirjaa aiheesta "Kohdunkaulan syövän seulonnan elämänaikainen vaikuttavuus".


Keväällä 2004 olin tuore ylioppilas vailla minkäänlaista visiota tulevaisuuden urastani. Hakeutuako ympäristöalalle vai sittenkin kaupalliselle? Ehkä rahkeet riittivät korkeakouluopintoihin. Musiikki toki oli aina ollut intohimo.

Kaikki vaihtoehdot tuntuivat lopulta joko epäkiinnostavilta tai epärealistisilta. Välivuosikin vaikutti huonolta idealta. Sitten katseeni osui opinto-oppaan tilastotieteen esittelytekstiin. Mitä enemmän otin selvää alasta, sitä enemmän kiinnostuin. ”Tilastotiede kertoo, kuinka epävarmuutta voidaan hallita.” Tuossahan voisi olla järkeä, ajattelin. Ainakaan toistaiseksi en ole joutunut katumaan päätöstäni hakeutua juuri tälle alalle.

Maiju Pankakoski

Asteittain teoriasta käytäntöön

Tilastotieteen ja perusmatematiikan lisäksi opiskelin muun muassa sosiologiaa sekä kävin joitakin yksittäisiä kielikursseja. Olin myös puoli vuotta Erasmus-vaihdossa Istanbulissa kolmantena opiskeluvuotena. Voin lämpimästi suositella vaihto-opiskelua kaikille kokemuksen perusteella. Opintojen alkuaikoina tein tyypillisiä osa-aikaduuneja kassamyynnistä atk-tallennukseen.

Kandiseminaarissa vuonna 2008 sain vinkin kysellä kesätöitä THL:stä, ja sieltä aukesikin ensimmäinen oman alan työpaikka Mielenterveys ja päihdepalvelut -osastolta. Osa-aikatyö muuttui jossain vaiheessa vakituisen tutkijan pestiksi ja gradukin valmistui lopulta THL:n aineistosta. Sain työskennellä monenlaisissa mielenkiintoisissa tutkimusprojekteissa, joissa tehtäväni oli lähinnä tilastollisten analyysien tekeminen yhtenä tutkimusryhmän jäsenenä sekä osastomme yleisenä data-apurina toimiminen. Niissä hommissa syttyi jonkinasteinen kipinä laajemminkin tutkimuksen tekemiseen.

Olen sittemmin päässyt tekemään ihkaomaa tutkimusta Suomen Syöpärekisterissä, jossa aloitin viime vuonna väitöstutkijana. Olen siis jälleen kirjoilla Helsingin yliopistolla, tällä kertaa tosin Lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Väestön terveyden tohtoriohjelmassa. Tutkimuskohorttien pyörittelyn jälkeen olen päässyt tutustumaan joukkotarkastusrekisterin ihmeelliseen maailmaan, mikä käytännössä on näkynyt ainakin sarakkeiden määrän vähenemisenä ja vastaavasti rivien määrän kasvamisena. Työnkuvaan kuuluu tutkimuksen lisäksi myös rekisterin rutiinitoimintaan liittyviä hommia.

Opinnot työelämän tukena

Työurani kannalta selvästi hyödyllisiä kursseja ovat varmaankin olleet biostatistiikkaan ja psykometriikkaan liittyvät kurssit (Pitkittäisaineistojen analyysi, Hierarkkiset mallit, Monimuuttujamenetelmät). Mainioita johdatuksia hands-on datatyöskentelyyn olivat myös kurssit Lineaaristen mallien sovellukset sekä Johdatus R-ohjelmiston käyttöön.

Nyt jos saisin neuvoa silloista itseäni kurssivalinnoissa, kehottaisin ehkä valitsemaan myös joitakin tietojenkäsittelyn tai ohjelmoinnin opintoja. Toki itseoppimista tapahtuu sillä saralla edelleen paljon. Bayes-päättelyn kurssi ei omana aikanani ollut vielä pakollinen, mutta sen käyminen olisi varmasti ollut hyödyksi.

Himoitut tilastoihmiset

Tilastotieteilijää todella arvostetaan tutkimusmaailmassa. Sanoisin, että ajoittain alamme ihmiset ovat jopa himoittua tavaraa. Tilastotieteilijän ammattitaitoa osataan myös hyödyntää, mutta on myös tilanteita, joskin harvoin, joissa saattaa päätyä toimittamaan vaikkapa IT-tuen virkaa (vaikka onhan sekin mukavaa vaihtelua silloin tällöin).

Kommunikointitaidoista on hyötyä, kuten luonnollisesti muutenkin työelämässä. Monitieteellisissä tutkimusryhmissä tilastotieteilijä saattaa usein olla lajinsa ainoa, joten yhteyden pitäminen muihin tilastolaisiin on mukava tapa pysyä kärryillä alan uusista tuulista ja saada vertaistukea vaikkapa ajoittaiseen p-arvoärsytykseen. Nykyisestä työpaikastani sain muuten kuulla Suomen tilastoseuran iltapäiväseminaarissa. 😉

Koulun penkiltä rohkeasti työelämään

Palkkataso on julkisella ja järjestöpuolella yleisesti matalampi kuin yksityisissä yrityksissä, mutta palkassa lienee aina neuvotteluvaraa, varsinkin jos työkokemusta on päässyt karttumaan. Oman alan töihin kannattaakin hakeutua rohkeasti jo opiskeluaikana.

Tutkimuspuolella kysyntää voi löytyä melko yksinkertaisellekin analyysiavulle. Itse koin käytännön työhön perehtymisen opiskelujen ohessa erittäin antoisana ja hyödyllisenä. Oppimisen prosessi toki jatkuu edelleen - ja hyvä niin.

Jätä eka kommentti!

Kommentoi

Älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*