Opintoblogi: Iso pyörä pyörii - mutta mihin suuntaan?

Keväällä 2015 käynnistyi koko yliopiston laajuinen koulutusuudistus, joka kulkee nimellä Iso Pyörä. Kaikki yliopiston tutkintokoulutukset tullaan organisoimaan koulutusohjelmiksi syksyyn 2017 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Valtiotieteellisen tiedekunnan osalta pienempien aineiden sisäänoton yhdistämistä jonkun toisen aineen kanssa, jolloin uudessa koulutusohjelmassa on aloituspaikkoja vähintään 40.

Iso Pyörä -uudistus aloitettiin kandivaiheen ohjelmista, joista tehtiin lopullinen päätös helmikuussa 2016, mutta uudistus käsittelee myös maisteriohjelmia. Maisterivaiheen ohjelmien määrästä tai sisällöstä ei ole vielä päätetty.

Iso Pyörä -uudistus on merkittävä varsinkin tilastotieteelle, sillä varsinainen sisäänotto loppuun kokonaan. Tulevaisuudessa tilastotiedettä on mahdollista lukea osana matemaattisten tieteiden kandiohjelmaa, josta vastaa matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta yhteistyössä valtiotieteellisen tiedekunnan kanssa. Samalla sisäänotto valtiotieteellisen tiedekunnan kautta päättyy, eikä tilastotieteeltä voi enää tulevaisuudessa valmistua valtiotieteiden kandidaatiksi.

Opintovastaavat Petteri Mäntymaa ja Nea Rantanen sekä laitosneuvoston opiskelijajäsenet Joni Oksanen ja Topias Tolonen kertovat tarkemmin mistä on kysymys.



Petteri Mäntymaa

Kauniista kääreestään huolimatta Isossa Pyörässä on kuitenkin kyse myös toiminnan tehostamisesta, toisin sanoen säästämisestä.

Iso Pyörä -koulutusuudistuksella on tarkoitus ottaa viimeinen askel kohti niin kutsuttua, aitoa kansainvälisen Bolognan mallin mukaista koulutuskokonaisuutta. Se koostuu jo tunnetuista alemmasta ja ylemmästä korkeakoulututkinnosta sekä tohtorin tutkinnosta, mutta tarkoituksena on luoda selkeämmät rajaviivat näiden tutkintojen välille. Toisin sanoen koulutusohjelmista tulisi yhteensopivia moduuleja, ikään kuin lego-palikoita, joiden avulla voisi nykyistä vapaammin yhdistellä erilaisia kandi-maisteri -yhdistelmiä.

Olisi siis vaikkapa mahdollista suorittaa jonkin koulutusohjelman mukainen kandidaatin tutkinto, olla muutama vuosi työelämässä ja palata suorittamaan jokin maisterin tutkinto, mikä esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole ollenkaan tavatonta. Kandiohjelmaan sisältyisi tietty määrä ”poikittaista” liikkumavaraa, joka mahdollistaisi selkeät siirtymäpolut suositeltuihin maisteriohjelmiin. Tällaisten yksilöityjen kandi-maisteri -yhdistelmien uskotaan olevan yksi mahdollinen ratkaisu tulevaisuuden muuttuvilla työmarkkinoilla.

Kauniista kääreestään huolimatta Isossa Pyörässä on kuitenkin kyse myös toiminnan tehostamisesta, toisin sanoen säästämisestä. Rahoitusleikkaukset ovat todellisuutta ja vaikuttavat väistämättä monin tavoin yliopisto-opiskeluun ja tästä syystä onkin helppoa maalailla piruja seinille opetuksen laadun romuttamisesta sekä pienempien oppiaineiden täydellisestä hävittämisestä.

Monet uhkakuvista ovat toki todellisia, ja de facto vaikutusten ennustaminen on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa, mikä luonnollisesti lisää epävarmuutta ja ruokkii muutosvastarintaa. Mutta mitä erityisesti opiskelijoilta juuri nyt tarvitaan, on myös rakentavaa otetta käytännön ratkaisujen parissa. Kurssipalautteet muun muassa, ovat tärkeä kanava pitää opiskelijanäkökulma esillä, niin kurssien sisällön kuin uusien opintokokonaisuuksien suunnittelutyössä. Vielä(kin) on mahdollisuus vaikuttaa!

Yksi Moodin tärkeimmistä tehtävistä, kuten opintovastaavana omistanikin, on ylläpitää ja vakiinnuttaa luja perusta positiiviselle yhteistyölle ainejärjestöjen välillä, osana uutta matemaattisen tieteiden kanditutkinto-ohjelmaa. Sisäänpäin kääntymisen ja hedelmättömän keskinäisen kilpailun sijaan, on meidän moodilaisten rohkeasti tartuttava lähimmäisten ainejärjestöedustajiemme käsiin, taaten uusille opiskelijoillemme innostava ja mahdollisuuksille avoin alku opinnoille!

Petteri Mäntymaa on Moodi ry:n opintovastaava.



Nea Rantanen

Uusien opiskelijoiden auttaminen oman porukan etsimisessä opintojen alussa on tulevaisuudessa yksi ainejärjestöjen tärkeistä tehtävistä.

Ison Pyörän pyrkimyksiin kuuluu mm. hakukohteiden valinnan helpottaminen yliopistoon haettaessa ja tähän tähdätään laajemmilla kandiohjelmilla. Tavoitteena tämä on hyvä ja laajemmat kandiohjelmat voivat mahdollisesti olla toimiva ratkaisu tähän ongelmaan. Oman alan löytyminen voi olla helpompaa, jos saa valita laajemmista kokonaisuuksista ja ”kokeilla” samalla useampaa eri alaa.

Ongelmaksi saattaa muodostua se, että jos opinnoista varataan iso osa koko kandiohjelman yhteisiin opintoihin, voi osaaminen omalta alalta jäädä vähäiseksi. Toisaalta, jos oman suuntautumisalan valinta tulee tehdä aivan opintojen alkuvaiheessa, ei alojen kokeiluun jää juurikaan aikaa, jolloin uudistus ei auta oman alan löytämisessä.

Uusi laajempi kandiohjelma voi aiheuttaa myös yhteisöllisyyden puutetta, kun kaikki eivät opiskelekaan täysin samaa alaa. Nyt eri kandiohjelmiin on hakeutunut alasta (toivottavasti) kiinnostuneita opiskelijoita, jolloin opintojen aloittamisen on helppo löytää tukea samanhenkisestä porukasta. Toisaalta tämä voi myös helpottaa tulevaisuudessa eri tieteenalojen välistä yhteistyötä, kun eri aloista kiinnostuneet ovat opiskelleet yhdessä.

Erityisesti uusien opiskelijoiden auttaminen oman porukan etsimisessä opintojen alussa on tulevaisuudessa yksi ainejärjestöjen tärkeistä tehtävistä. Myös ainejärjestöjen yhteistyön tärkeys korostuu entisestään, kun kandiohjelma sisältää useamman tieteenalan. On tärkeää, että ainejärjestöt tukevat edelleen opiskelijoiden etua, eivätkä lähde kilpailemaan keskenään. Ainejärjestöjen yhteistyö tukee myös yhtä Ison Pyörän tavoitteista, eli tieteenalojen välistä tiiviimpää yhteistyötä!

Nea Rantanen on Moodi ry:n opintovastaava, sekä Matematiikan ja tilastotieteen laitosneuvoston opiskelijaedustaja (varsinainen jäsen)



Joni Oksanen

Yksi suuri muutos uudessa kandiohjelmassa on mahdollisuus valita pääaine vasta ensimmäisen vuoden jälkeen.

Iso Pyörä on terminä varmasti tuttu monelle, mutta useimmalle opiskelijalle sen sisältö on jäänyt epäselväksi.  Uudistus herättää tilastotieteen
opiskelijoissa syystäkin huolta, sillä syksyllä 2016 aloittavat fuksit jäävät
viimeisiksi tilastotieteen omiksi fukseiksi.

Kahden tiedekunnan erillisten sisäänottojen yhdistäminen on toki järkevää, sillä tilastotieteen opetus on jo pitkään järjestetty pääosin Kumpulan puolella. Ei pidä unohtaa Valtiotieteellisen tiedekunnan vaikutusta Moodin ja tilastotieteen opetuksen historiassa, mutta ei myöskään pidä antaa historiallisten syiden hidastaa opetuksen kehittämistä.

Perinteisesti matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan on tultu sisään pitkälti ylioppilaskirjoitusten tuloksilla, kun taas Valtiotieteelliseen pääsykokeiden kautta. Kumpulassa on kuitenkin jo luovuttu matematiikan kanssa pääsykokeesta, koska pääsykoe käsitteli pitkälti samoja asioita kuin pitkän matematiikan ylioppilaskoe.

Pääsykoe uudistui myös valtiotieteellisen puolella, kun kevään 2015 koe yhdistettiin taloustieteen kanssa. Itse pääsin sisään valtiotieteelliseen tilastotieteen oman pääsykokeen kautta keväällä 2014, ja pidän edelleenkin pääsykoetta tärkeänä sisäänpääsynä niille keillä ylioppilaskokeet eivät tuottaneet niitä "parhaita arvosanoja".

Pääsykoeasiat unohtuvat nopeasti, kun opintoasioissa keskitytään lähinnä jo yliopistolla opiskelevien asioihin, eikä niinkään uusien mahdollisten hakijoiden näkökulmaa oteta usein huomioon.

Yksi suuri muutos uudessa kandiohjelmassa on mahdollisuus valita pääaine vasta ensimmäisen vuoden jälkeen. Opiskelijalle tämä tarjoaa enemmän liikkumavaraa opintojen keskellä, mutta itselleni on vielä epäselvää onko uusien opiskelijoiden pääaineisiin kiintiötä; tuleeko joku opiskelija "joutumaan" pääaineeseen, johon hän ei hakenut? Olisi epäoikeudenmukaista, jos koulutusohjelmaan muodostuisi "sisäiset pääsykokeet", jossa vain menestyvillä opiskelijoilla olisi oikeus valita pääaineensa vapaasti.

Järjestöjen toiminnan jatkuvuuden kannalta uudet ohjelmat tuovat haasteita. Kun omia fukseja ei enää tule, pystyykö Moodi houkuttelemaan uusia jäseniä mukaan järjestötoimintaan? Samaa varmasti pohditaan myös Matrixin puolella. Syntyykö Moodin ja Matrixin välille kilpakähmintää vai tiivistyykö yhteistyö entistä enemmän? Onkin jännittävää nähdä miten järjestötoiminnan kenttä tulee muuttumaan uusien kandiohjelmien myötä.

Joni Oksanen on Sosiaalitieteiden laitosneuvoston opiskelijaedustaja (varajäsen), sekä Matemaattisten aineiden kandiohjelman johtoryhmän opiskelijaedustaja (varajäsen).



Topias Tolonen

Huonosti toteutettuna hyvä suunnitelma voi johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen

Uskokaa tai älkää, Iso Pyörä koskettaa myös matematiikan opiskelijoita. Kuten tilastotiede, matematiikan opiskelu tullaan jatkossa järjestämään ns. matemaattisten tieteiden kandiohjelmassa, mihin kuuluvat matematiikka, tilastotiede, taloustiede ja osa tietojenkäsittelytieteestä, ns. tietojenkäsittelyteoria.

Ideatasolla tämä kuulostaa hyvältä, eikö vain? Kasassa on tieteiden kuningatar sekä siihen kolme läheisesti kietoutunutta tieteenalaa: jos sallitte kieli poskella –retoriikan, niin periaatteessa tilastotiede on matematiikkaa, taloustiede tilastotiedettä ja tietojenkäsittelyteoria matematiikkaa. Näin ollen kandiohjelman muodostumisen voi uskoa hyvin loogiseksi prosessiksi.

Huolenaiheita on kuitenkin useita: kuten moni muukin uudistus, huonosti toteutettuna hyvä suunnitelma voi johtaa katastrofaaliseen lopputulokseen. Kyseessä on kuitenkin koulutus ja siten työvoiman ja koulututetun väestön osaaminen, joten olisi vähintäänkin suotavaa ettei uudistus menisi täysin huonosti.

Mitä mahdollisia ongelmakohtia meillä on? Kysymysmerkkejä on useita, esimerkiksi taloustieteen yhteiskuntatieteellisen puolen edustaminen tai opiskelijoiden allokaatio eri opintosuuntiin. Kuitenkin matematiikan opiskelijoille hyvin olennaiseksi kysymykseksi nousee liikkuvuus toisiin kandiohjelmiin: hyvin moni matemaatikko karsastaa tilastotiedettä, tietojenkäsittelytiedettä ja etenkin taloustiedettä ja näiden sijasta opiskelee esimerkiksi kemiaa, fysiikkaa tai filosofiaa. Miten voimme turvata kaikille matematiikan opiskelijoille mielekkään opintokokonaisuuden? Miten varmistamme, että tulevaisuuden matemaattisen fysiikan erikoisosaajat eivät tunne itseään ulkopuoliseksi tässä trendikkäiden taloustieteilijöiden ja tilasto-osaajien cliquessa?

Yksi parhaista keinoista tappaa opiskelijan motivaatio on viedä usko mielekkäistä tutkintorakenteista ja tuputtaa heille epämielekkäitä tai pakollisia kursseja. Minua kiinnostaa kyllä innovaatiot, matematiikan taloudelliset sovellukset tai big datan rajattomat mahdollisuudet. Kaikkia ei kiinnosta, ja juurikin tästä syystä meidän pitää yhdessä tiedekunnan, laitoksen, ainejärjestöjen ja ennen kaikkea muiden opiskelijoiden kanssa varmistaa, että saamme kandiohjelmastamme juuri sellaisen, mikä palvelee tasapuolisesti kaikkia opiskelijoita.

Topias Tolonen on Matrix ry:n  opintovastaava, sekä Matematiikan ja tilastotieteen laitosneuvoston opiskelijaedustaja (varsinainen jäsen).

Jätä eka kommentti!

Kommentoi

Älä huoli, sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*